Kevät on alkanut jälleen tuoda esiin ne luonteenpiirteeni, jotka saavat minut elämään hetkissä ja tanssimaan varpasillani, kun siltä tuntuu. Muutama kuukausi sitten kaipasin sitä puolta itsessäni, kun saatoin kokea ymmärtämätöntä euforiaa pelkästä pienestä kivasta hetkestä. Nyt kun yksinäinen taisteluni omaa mieltäni vastaan alkaa jälleen laantua, on vain helppompaa hymyillä.

Olen löytänyt itselleni uuden paikan. Sellaisen parin neliön kokoisen läikän, joka saa minut heti hyvälle tuulelle. Kyseinen paikka sijaitsee asuntoni kanssa samassa rakennuksessa, keskustan kupeessa nököttävässä kerrostalossa. Eräs pimeä ilta tahdoin käydä ylimmän kerroksen mattoparvekkeella ihan vain katsomassa, miltä kaupunki näyttää niin ylhäältä ja niin öisenä. Näky oli rauhallinen ja rakastuin siihen heti. Koin arkista pientä euforiaa.

En ole ehtinyt vierailemaan uudessa paikassani vielä kovinkaan monta kertaa, mutta mieleeni on syntynyt jo useita haaveiluja, mitä siellä voisikaan tehdä. Nyt olisi oikea aika löytää romanssi, sillä tarvitsen ehdottomasti jonkun kivan, kenen kanssa voisi hieman ällön sokerisestikin söpöillä tuolla parvekkeella hämärän tulon jälkeen. Pari savuketta ja lähellä oleminen saisivat parvekkeen tuomaan esiin kauneutensa vieläkin vahvemmin.

Toisaalta miehet tekevät pienistä sievistä asioista helposti vieläkin sievempiä. Voin vain kuvitella, miten unohtumattomia asioita voisin kokea jonkun kanssa uuden asuntoni makuuhuoneessa, siinä nurkassa, jossa sänkyni ja ikkunalautani tekee pelkästä oleskelusta jo useiden minuuttien arvoista.

Apua, olen kevään vuoksi hukkunut romantiikkaan. Helvetti.