Miksi suurin lapsetuskohtaus alkaa aina silloin, kun kello on liikaa ja on aivan aivan yksin? Jostain syystä 5minuuttia sitten tempaisin avaimet kouraan ja juoksin avojailoin hameessa ja topissa pihalle. Kikatin, tanssahtelin ja laulelin. Jos naapurit tietäisivät, he eivät ehkä pitäisi minua aivan täysjärkisenä. Kiersin kerrostalon ja upotin varpaani jäljellä olevaan lumeen, astuin vahingossa jäiseen mutaan ja yritin pyyjkiä sen pois huurteisella vanhalla nurmella. En onnistunut ja voin kertoa, että suihkun haalea vesi poltteli jalkojani. Olen hölmö ja en ehkä ihmettele taaskaan aivan yhtä paljoa, miksi olen aina kipeä.

Istun parvekkeella tyynyllä läppäri sylissä ja poltan tupakkaa. On aika hiljaista, vaikka aamuliikenteen pitäisi alkaa pikkuhiljaa. On vilpoisaa, mutta tarkenen villapaidalla. Onhan se enemmän vaatetta kuin äsken. Kikattelen yksikseni itselleni. Voisi opetella joskus toimimaan aikuisemmin. Kai sitä tässä iässä jo pitäisi osata.

Voi ei en millään tahtoisi nukkua, mutta nyt alkoi jo hieman viluttaa ja sängyn lämpö on liian kutsuva. Lisäksi on tietenkin pakko, jos tahdon ehtiä nukkua edes 8 tuntia. Edes. Kheh, se on paljon. Nyt sitä unta! OIKEASTI!