En oikein ala nyt itseäni. Sulkeuduin ovieni taakse ja nyt sukeltelen erakoitumieshalun synkkiin syövereihin. Luen kaikista tunteita runnovimpia sonetteja ja kuuntelen lässytilää biisejä. Mistä on pienet tsubut tehty? Sokerista(joka sateella muuttui tahmamössöksi), suklaasta (joka tahraa kaiken puhtaan) ja salmiakista (joka pakottaa jälleen sortumaan).

Äh, tiedän ehkä, mistä tätä kaikkea voi syyttää, mutten varmana paljasta! Liian moni voisi sanoa tietäneensä.

Pitäisi jo nukkua, mutta minä vain jatkan lattialla istumista ja rupien repimistä säären haavojen päältä. Olen täysin mustelmilla ja vain tökin niitä. JA NYT EN PUHU KUVAINNOLLISESTI! Miksi ulkonakin pitää jo valaistua? Miksei yö jatku? Miksi asiat eivät mene kuten MINÄ haluan? Miksi Tete ja Guille pussailee niin hölmön näköisesti?

Tukehdun tähän loputtomaan Mitä jos -kaipaukseen!

Yritin täyttää omia tietojani ystäväkirjaani, mutta kaikki kysymykset olivat liian vaikeita. Kukan nyt osaisi mainita vain yhtä lempielokuvaa, -biisiä ja bändiä. Huoh. Siinäkin on jo tarpeeksi kaivelemista, että muistaa milloin viimeksi pussaili, ketä ja missä. Hölmöä. Hölmö minä.

Olisimpa Pikku Vampyyri, niin saisi on olla vapaa. Voisin muuttua halutessani rotaksi, sudeksi tai lepakoksi. Kaverit käskisivät viemään kouluun opettajalle kakkaa, koska se on aina hyvä. Saisi purra tyttöjä ja poikia verille ilman, että äiti suuttuu.


AGREANGSTBLUETHEMOSTHUMANCOLORBLUELIPSBLUE.

Huomenna töissä olen Ilonen. Maanantaina otan pikavippiä ja pistän ranttaliksi lauantaina. Sunnuntainahan pitää jättää tämä ihanan kliseinen teiniangstailu ja teinikihloihinkin pitäisi vielä ehtiä.  PETER PAN, MIKÄ-MIKÄ-MAAHAN, NYT!